Kuka olet ja mistä tulet?

Johanna: Tervehdys täältä Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajapinnalta, Uudestakaupungista! Olen Johanna Kostiainen. Aika monelle tuttu Pitkiksen ensiavun sairaanhoitajatätinä.

Teemu: Teemu Simberg, Panelia

Miten olet päätynyt vapaaehtoiseksi leirille?

Johanna: Pitkisläiseksi päädyin sattumalta, kun törmäsin mainokseen tyttäreni kerhossa yli 20v. sitten. Yritin ilmoittautua, mutta Pitkis oli jo täynnä ja ajattelin, että se siitä. Kunnes eräänä kauniina kesäkuun päivänä puhelin soi ja minulle kerrottiin, että perheleiriä laajennetaan ja meille olisi tilaa siellä! Siitä lähtien olen ollut pitkisläinen. Ensi kesä on minun ja myös tyttäreni Katriinan 20. Kun tyttäreni kasvoi ulos perheleiristä, niin siirryin vapaaehtoiseksi, koska en halunnut jäädä pois Pitkikseltä ja nyt olen ollut yli 10v. sairaanhoitajatätinä Pitkiksen ensiavussa ja tyttärenikin on jo kasvanut pikkuleiriläisestä NJ-leirien kautta lajikouluttajaksi.

Teemu: Lasten mukana olen Pitkikselle johkaantunut, kaikki kolme innokkaita leiriläisiä. Vanhin oli viime vuonna Nj2 ja tänä kesänä varmaankin kouluttajana.

Mitä saat vapaaehtoistyöstä?

Johanna: Vapaaehtoistyö Pitkisellä on antanut minulle monia hienoja kokemuksia. Rakastan Pitkis-henkeä, jossa ihmisiä arvostetaan sen mukaan mitä he tekevät, ei sen mukaan, ketä he ovat.

Teemu: Vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen ja hyviä kavereita.

Mitä koet voivasi antaa tekemällä vapaehtoistyötä?

Johanna: Tehtävässäni sairaanhoitajana toivon, että voin antaa kaikille leiriläisille tunteen, että he ovat tulleet kuulluksi ja ainakin jotenkin autetuksi ongelmassaan.

Teemu: On hieno olla omalta osalta mahdollistamassa lapsille tälläistä hienoa kokemusta.
Kuulun leirillä turvaryhmään. Sunnuntaina/maanantai aamuna laitetaan sammutusvälineistöt, liikennemerkit opasteet yms. paikolleen ja valmistellaan muutenkin leirialuetta leiriläisiä varten. Viikon mittaan tehtäviin kuuluu mm. liikenteenohjausta, leiriläisten tienylityksiä, leirialueen turvallisuuden ja järjestyksen valvontaa, autellaan leiriläisiä ja organisaatiota tarpeen vaatiessa.

Paras muisto vapaaehtoistyöstäsi?

Johanna: Parhaita hetkiä ovat iloiset kasvot, kun olen pystynyt jotenkin auttamaan jota kuta sekä vanhat tutut leiriläiset ja ohjaajat, jotka muistavat minut ja tulevat moikkamaan. Itselleni mieleen painuvin hetki Pitkiksellä on ollut se, kun minut yllätettiin täydellisesti ja sain vuoden kouluttaja- diplomin vuonna 2010.

Teemu: Hienoja muistoja on paljon, ei osaa sanoa yhtä tiettyä, mutta se on aina hieno tilanne kun saa jollekkin lapselle hyvän mielen aikaan auttamalla. Ja hieno muisto/tunnustus oli Jarin pilli-kiertopalkinto jonka viime leirillä sain.

Mitä mielestäsi yhteisöllisyys leirillä on?

Johanna: Yhteisöllisyys leirillä voisi olla vaikka sitä, että kun sunnuntaina me tulemme sinne Maijoina ja Matteina, niin viimeistään ensimmäisen kouluttajakokouksen jälkeen meistä lähes kaikki ovat jo pukeneet päälleen uudet tai vanhat Pitkis-vaatteet ja meistä on tullut yhtenäinen pitkis- vapaaehtoisten porukka, jolla kaikilla on tavoitteena mukavan leirin tekeminen kaikille leiriläisille.

Teemu: Yhteisöllisyys leirillä on mielestäni sitä kun kaikki tekevät yhdessä töitä sen eteen että saadaan taas lapsille, ja aikuisillekkin, onnistunut leiri ja hieno elämys.