Leirinetti
Ruokailu vauhtiin heti leirille saavuttua
Kun leiriläiset saivat maanantaina telttansa pystyyn, seurasi ensimmäinen tutustuminen leiriruokaan, joka tällä kertaaa oli nakkikeitto. Ensikertalaiset tutustuivat käytäntöihin, jotka jo tiistaina ovat muuttuneet rutiineiksi. Pitkiksellä kun syödään ulkona - tosin katos pään päällä - joten ruokailemaan ei marssita ihan kuin äidin ruokapöytään, vaan ensin mennään parijonossa käsien pesuun, sitten jonotetaan ruokaa, syödään seisten, lajitellaan jätteet, esihuuhdellaan astiat ja lopuksi pestään ja kuivataan ne.
Sulkapalloleirin lajijohtaja Jari Huttunen tekee tarkkaa työtä: sekuntikellon kanssa, tosin pilke silmäkulmassa, harjoitellaan pääluvun laskemista ennen kuin parijonossa siirrytään käsien pesulle ja syömään. Ohjaajien täytyy olla koko ajan selvillä oman lajileirinsä vahvuudesta, leiriläisten määrästä siis, ja varsinkin leirin alussa joku on helposti väärässä paikassa eikä häntä toki unohtaakaan saa. Odottaville se tosin saattaa nostaa hien pintaan, varsinkin kuumana päivänä, jollainen tulopäiväkin oli.
Seikkailuleirin tytöt ensimmäsisessä ruokailussaan Pitkiksellä 2005. Porilaiset nuoret naiset (kauhajokelaisella kaverilla vahvistettuna)odottavat leiriltään - mitäpä muuta kuin seikkailua!
Ruokailun jälkeen esihuuhdellaan astiat...
...ja sitten pestään kipot ja kupit...
...jonka jälkeen astiat kuivataan ja laitetaan ruokailuvälinepussiin. Monessa lajileirissä ruokailuvälinepusseja säilytetään raikkaassa ilmassa telineessä, joiden tyyli vaihtelee. Kuvassa aikuinen-lapsi-leirin versio.
04.07.2005 / SPA
