Leirinetti
Kioski - kurkistusluukku Pitkis-leirille
? Mä ottasin kaks niitä colan makusta ja kaks vihreetä ja yks keltane ? eiku voinks mä vaihtaa kaikki punasiks?? Näin kuuluu eräs tyypillinen kommentti jäätelökioskilla lasten suusta.
Mikä vetää aikuisen ihmisen keskellä kesälomaa pieneen koppiin myymään jäätelöä, karkkia, sipsejä ja juotavaa? Äkkiseltään ajatellen jonkin sortin hulluus, myönteisessä mielessä. Koska omat lapset tulevat leirille, tuntuu mukavalta olla itsekin paikalla: äidin ei tarvitse itse huolehtia kotona niin paljon, kun voi ohivilistävältä jälkikasvultaan kysellä kuulumisia. Toisaalta näppärää lasten kannalta: rahapussin saa näppärästi täytettyä äidin suosiollisella avustuksella
Miltä leiri sitten näyttäytyy kioskin luukun läpi? Ainakin tulee kohdattua melkein kaikki leiriläiset. Ohitse vilahtaa leoja, jennoja, villejä, tiioja. Oman nimen mainitseminen hätkähdyttää lapsia: mistä tiedät nimeni? Lappu t-paidassa tai hiostuneen lippiksen lipassa kertoo kioskitädille tarvittavan! Niin ja ostavat ne aikuisetkin nimelliset kioskilta herkkuja!
Kioskilla käynti voi olla hyvin erilainen toimitus: harras tapahtuma, johon on valmistauduttu huolella ja mietitty ostoslista valmiiksi. Tai sitten hetken mielijohteesta on napattu muutama euro mukaan ja eikun kiskalle. Toiset taas tulevat hengailemaan kaverin mukana kioskille ja miettimään, mitähän itse ostaisi myöhemmin. Joillakuilla itse maksamistapahtuma voi olla niin jännittävä, että eurot ja sentit menevät sekaisin. Mutta ei huolta, saattaa ne aikuiseltakin joskus mennä sekaisin, ainakin tältä tädiltä.
Ihminen ei toimi ilman kunnollista ruokaa, ja tavallinen, tervellinen arkiruoka on yksi hyvinvoinnin perusta.(Tässä tulee typistetty tätisaarna!) Mutta muhkean makkarakeittoannoksen jälkeen on aika kioskin astua areenalle tai stadionille kaikkineen herkkuineen! Eihän leiri ole mitään ilman kioskia, sen sulosipsejä, kirpakoita remmejä, huumaavaa suklaata, värikkäitä hedelmäkarkkeja, viileitä juomia kylmistä jäätelöherkuista puhumattakaan! Herkut ovat elämän suola, maltillisesti käytettyinä!
?Saanks mäkin samat mitä tolla oli?? Kahmaisu pakastealtaasta, euro vaihtaa omistajaa ja taas onnellinen mehujäiden omistaja pyyhältää tiehensä iloinen virne naamallaan!
Silja Kivistö, yksi "kioskitädeistä"
Pitkiksellä ei hiljaista päivää kioskilla tulekaan.
08.07.2005 / Silja Kivistö
