Leirinetti
Pitkisläisenä jo neljättä vuosikymmentä
Pitkisläisenä jo neljättä vuosikymmentä
Yksi pitkäikäisimmistä pitkisläisistä on Harri Aalto ? ei ikänsä vaan kokemuksensa puolesta.
70-luvulla hän oli itse yleisurheiluleirillä, sittemmin hän kävi läpi nuorisojohtaja 1 ja 2 ?leirit, seuraavaksi oli vuorossa kouluttaminen ja lajijohtajuus ja lopulta leirijohtajuus. Koko Pitkiksen johtamisen jälkeen hän sanoo tehneensä mitä tahansa hanttihommia vessojen siivouksesta lähtien, ja viimeisinä parina vuotena hän on vetänyt Pitkikselä ?senioriryhmää?, liikuntaseikkailuista innostuneita aikuisia. Tänä kesänä hän vain vierailee Pitkäjärvellä historiallisen leirin kunniaksi, sillä toiset tehtävät kutsuvat: hän on lähdössä Kanadaan 17-vuotiaiden yleisurheilun MM-kisoihin Suomen joukkueenjohtajaksi. Joukkueessa on vain kahdeksan edustajaa, mutta jokaisella on mahdollisuus mitaleille ? kahta mitalia kuitenkin varsinaisesti odotetaan.
Aalto tulee Pitkikselle omien sanojensa mukaan rauhoittumaan, mikä kuulostaa aika yllättävältä ? Pitkis-työläinen kun ei kovin pitkiä yöunia nuku. Pitkis on kuitenkin erilainen maailma kuin Harrin ?siviilimaailma?, vaikka sekin liittyy liikuntaan: hän on nykyään Urheiluliiton kenttäohjaaja, joka vastaa lasten ja nuorten toiminnasta, joten matkustamista on paljon ja työ on hektistä. Lisäksi hän ehtii toimia mm. Nakkilan kunnanhallituksen puheenjohtajana. Liikunta, järjestötoiminta ja yhteiskunnallinen toimita on ylipäätään Harria lähellä; harrastuksesta on tullut myös ammatti. Vaati varmasti tiettyä rohkeutta luopua rehtorin virasta, mutta Harri Aalto sanoo aina olleensa valmis kohtaamaan uusia haasteita, olevansa eteenpäin pyrkivä ja haluavansakin vaikuttaa asioihin ? oli kyseessä vaikkapa urheilukentän saaminen Nakkilaan. Kysyttäessä hän arvelee, että eläinkunnasta hän kaiketi olisi kuninkaallisesti hirvi, eikä kai se johdu vain pitkistä juoksijan jaloista!
Harri on ainoita näin kauan yhtäjaksoisesti pitkisläisenä pysyneitä: yleensähän aktiivisuus loppuu, kun lähdetään muualle opiskelemaan, ja vasta omien lasten myötä palataan leirille töihin ? samoin on seuratoiminnassa. Hän toivoisikin vanhempien tulevan entistä enemmän mukaan niin seuratoimintaan kuin muuhunkin talkoohenkiseen toimintaan, vaikka Pitkikselle: että katsoisimme ympärillemme, emme vain omaan pieneen piiriimme. Pitkis-Sport on 70-luvulta tähän päivään mennessä muuttunut huomattavasti: nykyään ammattimainen johtaminen näkyy ja leirillä ollaan aivan toisella tasolla kuin ennen. Totta kai on vastattavakin nykyajan vaatimustasoon: maailma muuttuu, mutta Pitkis on hyvin sopeutunut ajan henkeen. Muutoksia leiriohjelmaan tulee, Pitkisjärven ympärijuoksutraditiot jäävät, mutta ydin säilyy: Pitkis on yhä telttaleiri, mikä nykyään on harvinaista. Lapset ovat kuitenkin Harrin mukaan pysyneet samanlaisina, aktiivisia ja iloisina, ja heitä hän kehottakin pitkäjänteisyyteen, oman lajin etsimiseen ? jokaiselle löytyy kyllä jokin ? hurtin huumorimielen säilyttämiseen ja turhien marinoiden unohtamiseen.
Räväkin Pikis-muisto Harrilla on nuorisojohtaja 2 ?leiriltä, jolloin he nuoret kaivoivat lasten (LUK-leirin) telttojen ympärille ukkosmyrskyssä ojia ? paljain käsin. Kun lasten leiri oli pelastettu, he menivät omaan leiriinsä läpimärkinä mutta tyytyväisinä ? nähdäkseen, että heidän omien telttojensa ympärillä ei maata enää näkynytkään, vaan vain vettä. Aika on kuulemma kullannut tämänkin muiston.
Lähtiessään Harri toivottaa nettilehden lukijoille: hurahtakaa liikuntaan, ette kadu!
30.06.2003 / SPA
