Leirinetti
Pitkis-perhe Rinne
Pitkis-perhe Rinne
Rinteen perheen Pitkis-elämä alkoi oikeastaan siitä, kun Äiti Päivi aikanaan vuonna 1968 lähti muiden Lavian Kisan yleisurheilijoiden kanssa kohti Kokemäen Pitkäjärveä. Tuskin tyttö tuolloin aavisti, että hänestä tulee Pitkis-ammattilainen! Kun keskimmäinen lapsi nimittäin aikanaan halusi leirille, mutta oli vielä aika pieni ekaluokkalainen, otettiin koko perhe mukaan leirille. Mukana oli tuolloin perheen 1-vuotiaskin, joten ensimmäisen kerran huollossa töissä ollessaan hän huolehti myös lastenvaunujen sisällöstä. Myöhemmin nuorimmainen Paula olikin ?lapsityövoimana? huoltokatoksessa, tosin hänen täytyi kantaa mukanaan maitolaatikkoa jotakin nähdäkseen. Omasta ensimmäisestä leiristään Päivi muistaa erityisesti pujotteluradan ja seikkailuradan ja käpyjen keräämisen (niitä tarvittiin leirikasteeseen). Syrjäkyläläisenä hän oli ensin yksin, mutta mukana vain mentiin. Nykyään hän on 13 vuoden Pitkis-työläisputkessaan ?ylennyt? huoltopäällikön oikeaksi kädeksi, ?päätoimiseksi puuronkeittäjäksi?. ?Siviilissä? hän toimii ravitsemustyönjohtajana Ulvilassa.
Rinteen lasten periaate on ollut olla mahdollisimman monella eri leirillä. Niinpä tutuiksi ovat tulleet kendo, ammunta, melonta, LUK, telinevoimistelu ja monet muut lajileirit aina tytöstä riippuen. Tänä kesänä vanhin tytöistä, Eija, on töissä huollossa, Piia on jo kouluttaja - nuorisoleirin lajivastaava - ja nuorin, Paula on nuorisoleirillä leiriläisenä. Myös serkut on houkuteltu leirille.
13 vuoden työkokemuksella Päivi voi sanoa, että leiri on muuttunut matkan varrella, koska se on kasvanut niin paljon. Nykyään otetaan huomioon esim. eri ruokavaliot, ja se teettää tietysti huollossa työtä ? kun muutenkin ruokittavia on 1500. Päivi muistaa hauskana muistona muutaman vuoden takaisen lintuperheen, joka oli tehnyt pesänsä ruokailukatokseen. Huollon väki eristi pesän hygienian vuoksi, eikä lintu häiriintynyt 1400 - 1500 leiriläisestä, joskin piti omassa ruokinnassaan tauon aina pitkisläisten ruokinnan ajan. Ei luonto ainakaan kovin mahdottomasti tunnu leiristä kärsivän.
Mikä tuo sitten Rinteet leirille? Päivi sanoo, että kyse on elämäntavasta, rentouttavasta viikosta omalla kesälomalla ystävien ja tuttavien seurassa ? vaikka ?rentouttava? kuulostaakin jokseenkin erikoiselta sananvalinnalta. Päivi toteaa olevansa leirihenkinen, olleensa partiossa pienenä ? ja ehkä yksi syy on, että nyt voi lasten kautta kokea jotakin sellaista, johon ei muuten aikuisena enää ole mahdollista. ?Jokainen päivä on elämisen arvoinen, ja jos huollossa tulee yllättäviä tilanteita vastaan, niihin vain sopeudutaan. Jos sataa, ollaan sateessa. Kun viime vuoden vesisadeiltana lapset tarjottiin keskellä yötä lämmintä juotavaa ja ylimääräistä syötävää, huolto vain järjesti sen, ei sen kummempaa?, toteaa Päivi tyynesti. Moikatkaapa, leiriläiset, seuraavan kerran tämän ?emännän? nähdessänne, sillä hän on ?tosi reilu jätkä?.
Rinteen perhettä poseeraamassa: Piia, Paula ja Päivi ? Eija oli huollossa muissa puuhissa.
03.07.2003 / SPA
