Leirinetti
Haravointia ja ojankaivuuta
Maanantaina Pitkiksellä oli ruuhkaa eniten kahden aikoihin iltapäivällä, jolloin leiri virallisesti alkoi. Leiriläisiä virtasi portista sisään tasaiseen tahtiin. Kasseja ja muita kantamuksia oli melkoisesti. Jotkut saapuivat pyörälaukuilla, jotkut rinkoilla, jotkut toivat tavaransa kottikärryillä? tapoja oli monia. Melkeinpä yhtä monta kuin pitkisläistä!
Leirille saapuminen on melkoinen voimanponnistus. Ensin on alueelta löydettävä oma lajileiri. Sen jälkeen vastassa ovat leirin kouluttajat. Heidän tehtävänään on huolehtia, että leiriläisen tiedot ovat oikein: nimi, huoltajien yhteystiedot, uimataito, allergiat, sairaudet. Leiriläisen huoltaja, joka saattaa lapsensa leirille, kuittaa nämä tiedot allekirjoituksellaan. Sitten leiriläinen saa ranteeseensa Pitkis rannekkeen, joka on kaikilla oltava jo aivan turvallisuussyistäkin. Rinnukseen laitetaan vielä nimilappu tarralla.
Haastavin vaihe saapumisessa lieneekin itse telttapaikka ja teltan pystytys. Kouluttajat ohjeistavat minne teltta tulee sijoittaa. Telttapaikkaan vaikuttaa moni seikka: teltat tulee sijoittaa lajialueelle tiiviisti ja oviaukot tulee sijoittaa leirin keskiosaan päin. Sadeojat tulee kaivaa teltan ympärille, jotta sadevesi pääsee valumaan pois. Koska Pitkäjärven maasto on kovin mäntypitoista, alkoi teltan pystys ensimmäiseksi männynkäpyjen haravoinnilla. Niinpä monen pitkisläisen isät ja äidit olivatkin tänään haravan varressa. Kun teltta saatiin pystyyn, oli seuraavaksi ojankaivuu. Siispä myös lapiot olivat tänään kovassa käytössä!
01.07.2013 / SA
